Historia

Ojamon sukellustoiminnan historia

Oman käsitykseni mukaan kaikki sai alkunsa vuonna yksjakaks (1996-1997?) eräältä mattolaiturilta, kun pimeässä lokakuisessa iltayössä pari tressiläistä yhyttivät hydromanian syväilmajaoksen puskadyykkarit pensaikosta...mistäpä muualtakaan. Täytyypä todeta, että tuo hetki on piirtynyt syvälle muistiin.

Kukin meistä oli jo tuolloin sukeltanut Ojamolla tahoillaan useita vuosia ja OVR:n vastarinta oli pisimmilleen kehittynyt ja työstetty Tres Dykkersin sisällä. Tästä esimerkkinä mm. Bushdive 99 -paidatkin taitavat olla jo keräilykappaleita. Tuolloin kaikkia kiukutti tiukentunut asenne Ojamolla sukeltamiseen, olimmehan käyttäneet aluetta harrastustoimintaan melko vapaasti jo useita vuosia. Pahimmillaan ajauduttiin tilanteeseen, jolloin kaivoslampi ympäröitiin aidoilla ja lammella vallitsi villinlännen meininki. Erästä nimeltä mainitsematonta sohittiin jopa veneen airoilla dekoissa roikkuessa. Lisäksi alueelle hankittiin poliisimääräys, jonka perusteella luvattomia sukeltajia voitiin sakottaa alueella liikkumisesta. Onneksi virkavalta suhtautui asiaan melko ymmärtäväisesti, kirjaten kuitenkin tarkasti kaikkien nimet ja muut tiedot myöhempää käyttöä varten.

Ojamon saaminen sukellusharrastajien käyttöön ? Noh, tuumasta toimeen. Vaihtoehtoja puntaroitiin ja mietittiin, osa oli suoran toiminnan kannalla (OVR:n perustajajäsen Jyrki), osa taas maltillisempia. Neuvottelutilannetta eri osapuoliin päin hiukan heikensi se, että jopa maltillisen siiven edustajakin (eräs tressiläinen) oli ajautunut muihin osapuoliin nähden pattitilanteeseen. Erilaisten kikkakakkosten perusteella neuvotteluyhteys saatiin lopulta luotua kaivosalueen omistajaan Lohjan kaupunkiin ja syksyllä 2000 pääsimme jopa samaan pöytään. Ankaraa vääntöä muutama kuukausi ja lopulta harrastussukeltamisen mahdollistava sopimus saatiin kaupunginhallituksessa hyväksyttyä 18.12.2000. Näin jälkikäteenkin neuvottelijana toiminut Kapanen kiittelee uskomattoman hyvästä suorituksesta ja pattitilanteen laukaisemisesta Kimmo Huttusta, Juhani Rinnettä sekä Irene Äyräväistä. Kuultiinpa Huttusta asiasta jopa eduskunnassa asti.

Kolmisen vuotta (2001-2004) toimintaa pyöritettiin mallilla, jolloin me kuusi luvanhaltijaa yritimme parhaan kykymme mukaan pyörittää kaivoksen harrastussukellustoimintaa. Joku taisi tuntea meidät nimellä Innominingin porukka ja toinen taas sinä "vastarannan porukkana". Kysyntä oli melkoinen. Kuitenkin tänä aikana vietiin erityisesti tekniikkasukellusta sekä luolasukellusta varmasti harppauksin eteenpäin. Ammattilaisia kävi jopa ulkomailta asti kouluttamassa sukeltajiamme.

Kolmen vuoden aikana ilmeni selvästi tarvetta laajentaa "henkilökuntaa", jotta pystyttäisiin mahdollistamaan nimenomaan aktiivisten sukellusharrastajien toiminnan kaivoksella. Samalla ilmeni, että uusi osapuoli Meriturva on tulossa kaivokselle, joka edellyttää uusien neuvotteluiden käymistä.

Uusi neuvotteluprosessi alkoi tammikuussa 2004, jolloin osapuolien lukumäärä olikin kasvanut huimasti, nyt pöydässä olivat meidän ja kaupungin lisäksi Innofocus, Meriturva ja Senaatti-kiinteistöt. Koko neuvottelurumbaa veivät mallikkaasti eteenpäin Erkki Eskola ja Kimmo Huttunen. Tällä kertaa harrastussukeltaminen sai laajaa ymmärrystä ja teki mahdolliseksi myös toimintaa helpottavien muutosten hyväksymisen. Kierros päättyi tällä kertaa kesäkuun 2004 lopussa, jolloin sopimukset saatiin clousattua ja Kapanen huokasi taas helpotuksesta.

Mikä missio? Sitä tulee pohdittua tämän asian puitteissa aina silloin tällöin. Ojamolla harrastussukeltamisen tarpeet ovat moninaiset. Osa ajaa tekniikkasukeltamisen eteenpäin viemistä, osa taas haluaa lisätä seuratoiminnan mahdollisuuksia, muutama vie taas vapaasukellusta eteenpäin jopa MM-tasolla. Mulla on usko, että meillä on vastaisuudessa eväät palvella näitä kaikkia ryhmittymiä ja erityisesti me olemme kaikkien itseään aktiivisukeltajiksi kutsuvien asialla. Siis ryhmästä riippumatta.

Niin, ja tähän astisesta erittäin hyvästä yhteistyöstä haluankin kiittää näin julkisesti omaa porukkaamme! Toivon mukaan tällä porukalle jaksetaan jatkaa uusien vahvistusten turvin vielä useita vuosikymmeniä. Ja uudelle "henkilökunnalle" tervetuloa joukkoon, tekijöitä tarvitaan aina.

Ari Kapanen